ARTICLES | MP3 | VIDEO | MERCHANDISE
”Partaan ei koskaan oteta niin et se… partaa pidetään hellästi kiinni!”, tähdentää
seuraavana päivänä Räminä-lavalle nousevan Hateformin vokalisti Nyström.
”Jos sä otat kiinni siitä parrasta niin että se sattuu ni sä oot vitun… pois koko
maailmasta”, mies huutofilosofoi.
”Mitä täällä melutaan?”, joku posliinileuka yrittää.
”Jos on pakko, niinku mun oli äsken pakko ottaa sun parrasta kiinni, ni ensteks tällee ja
se on tollane… Mut jos joku perrrkeleen rotanpoikanen tulee nyppäsemään ni se on loppu
siinä sitte!”, Nyström määrää.
Turkulaisen Hateformin soitanta Räminä-lavalla alkoi Knight Rider -introlla – tehokas,
mutta paljon käytetty alkunostatuksen luoja. Vokalisti Nyström luimisteli ja mulkoili
tapansa mukaan kuin pilleripäinen bodari ja instrumentti-Istot takoivat soittokalujaan
minkä kerkesivät. Teknisistä ongelmista selvittyään bändin esiintymisvarmuus vain kasvoi ja
oli ilo huomata, miten basisti Jontestakin on taustalauluihin päästyään tullut lähes
supliikkimieheksi verrattava välispiikkaaja. Tukka vaan pois suusta, niin joku saa
selvääkin. Räminä-lavan edusta näytti suht täydeltä ja moshpitiäkin jotkut rohkeat
yrittivät muodostaa. Lopussa naamalle läväytetty Teuvo-lainabiisi Leevi and the
Leavingsilta tipautti monen leukaperät, mutta death metal -versio toimi yllättävän hyvin.
Huolimatta siitä että sanat ja laulut menivät suoraan sanoen aikast vituilleen.
Jussi Helenius
Sue
BACK