ARTICLES | MP3 | VIDEO | MERCHANDISE | PICTURES
Noin 45-minuuttinen uusia tuulia puhaltava metalliannos sopii hetkeen kuin hetkeen, näin ainakin luulisin. Debytoivan Hateformin anti siis antaa uutta ja korjaa vanhoja tottumuksia. Levyn vauhti on kohdallaan, vaikka tuntuukin, että jokin ahdistava käsijarru on jätetty päälle, luoden odotuksia mahdollisesta tuolilta pudottavasta kuoloniskusta. Levyä läpi käydessä voi huomata ainakin täydellisyyden rajamailla liikkuvan kitaratyöskentelyn, kyberpiirteisen äänivalikoiman ja irvokkaasti kaiken päälle puskevan sanatuotannon, ilman turhan puhtaita osuuksia.Hateform on teknisten- ja nykyaikaisten elementtien sekoitus metallia, joka puskee näyttöään ja intoaan kuulijan korviin. Samalla kaavalla ei montaakaan hetkeä jakseta takoa, vaan Dominance on erittäin maittava kokonaisuus tahtimuutoksiensa kannalta, unohtamatta kirpeitä riffihyökkäyksiä, jotka antavat oman rikkaan sävynsä nietoksien keskelle.
Levyn olemus taittuu niin haukotuttaviin laahausjaksoihin, kuin vastaavasti tarmokkaasti eteenpäin ajaviin kiihdytyshetkiin. Kiekon loppupuolella tuntuukin, että tällä kertaa on ollut enemmän kyse henkilökohtaisesta taidonnäytteestä, kuin hekumaalisesta erilaisuuden riemujuhlasta. Sitä tyytyväisyyden tunteen oikeuttavaa kuoloniskua en harmi kyllä, tällä kertaa tästä riemukaaresta saanut.
Albumina: 3,5/5
Debyyttinä: 4/5
Jere Aalto
Rokkizine
BACK