ARTICLES | MP3 | VIDEO | MERCHANDISE | PICTURES

Jo muinaisten Gööttien arvostama melodinen death metal on muodostunut monelle valtavirtaa kaihtavalle headbangerille jo kirosanaksi, ja täytyy myöntää että onhan tuota ylitarjontaa ollut jo pitemmänkin aikaa. Siltikin välillä löytää tämän tyylisuunnan yhtyeitä, jotka jaksavat sytyttää samalla lailla kuin nuo muinaisten Gööttien savikiekot. Hateform puskee ilmoille varsin taidokkaasti sävellettyä ja soitettua mölinää, ja on kaiken lisäksi vielä lahden tältä puolen (vaikkakin Turusta). Suurimmalta osalta kotimaisia kolleegoitaan yhtyeen debyyttipläjäys Dominance ainakin vetää lumpiot murskaksi.

Hiukan mystisen oloinen hidasteluintro - ja samalla nimibiisi - Dominance antaisi olettaa, että kyseessä on joku radiosoittodoom-orkesteri, mutta toinen raita As God As kiskaiseekin sitten täyslaidallisen päin näköä, jopa hiukan odottamatta. Vaikuttimina näille sävellyksille voisi nimetä varmaan joka ikisen viimeisen 10-vuoden aikana enemmän soineen melodeath-bändin, joten en rupea yksittäisiä esimerkkejä pahemmin tässä erittelemään. Levyn alkupuoli runnotaan läpi perinteisemmän melodeathin keinoin, mitä nyt biisirakenteet ovat ehkä hiukan polveilevampia. Loppupuolella muotokuva rusikoidaankin sitten thrash-lekalla hiukan rujommaksi; kahdeksas laulu -ja soitinteos I Won't Kneel voisi hämätä olevansa ensikuuntelulla aivan eri yhtyeen tuotos. Mahtaakohan Uumajan asukeilla olla osuutta asiaan... Laatu pysyy kuitenkin tasaisen korkealla. Erityismaininnan ansaitsevat Tom Gardinerin uskomattomat kitarasoolot, jotka tuovat mukaan hieman hämmentävän kitarasankari-aspektin, joka ei tosin pilaa tunnelmaa laisinkaan, vaan sen sijaan rakentaa lisää kerroksia yhtyeen jo valmiiksi vahvalle melodian tajulle.

Dominancella ei juuri heikkoja hetkiä löydy, levy paahdetaan alusta loppuun tasaisella varmuudella. Ainoa suurempi negatiivinen puoli löytyy muutamien kappaleiden äänimaailman puuroutumisesta jostain omituisesta syystä; mainittu kakkosbiisi kärsii tästä ehkä kaikkein eniten. Sävellykset ovat erittäin vahvoja ja mukavan vaihtelevia yleisilmeeltään, ja huikea kitarataituruus lisää vielä jallun kahviin. Eipä debyytti tästä taidonnäytteenä paljon parane, mitä nyt ensi kerralle vähän selkeämpää miksausta kaivattaisiin.

Johannes Susitaival
Miasma

BACK